Verkkopalvelut, kuten Päivi Kuusistokin blogientryssään kirjoittaa, ovat monen eri osa-alueen summa. Tarvitaan tekstintuottamista, valokuvaamista, graafista suunnittelua, käyttöliittymäsuunnittelua, selainpohjaisten tekniikkojen osaamista, palvelintekniikoiden osaamista ja niin eteenpäin. Kehittäminen vaatii usean ihmisen ja organisaationkin yhteistyötä.
Usemmiten tilanne on myös se, että vireillä ja kesken on monia hankeita niin pienistä parannustöistä isoihin uudistuksiin. Ja verkkopalveluiden luonteeseen kuuluu myös, että yksikään verkkopalvelu ei ole koskaan valmis, vaan niitä kehitetään jatkuvasti eteenpäin.
Lue koko kirjoitus 
Nyt kun yhteydet kehittyvät, web-tekniikat kehittyvät ja netin käyttötarkoitus muuttuu - muuttuuko kunnallinen nettipalvelu? web 2.0, tuo markkinointi-ihmisten nimihirviö, on tuonut tullessaan paitsi lisää kivoja lyhenteitä uusista - tai pikemminkin uudelleen lahjapaperiin käärityistä - tekniikoista, myös vaatimuksen yhteisöllisyydestä.
Pitäisikö kunnallisen nettipalvelun luoda tätä yhteisöllisyyttä? Useimmat esimerkkeinä käytetyistä yhteisöllisyyspalveluista, YouTube, Flickr, Digg, del.icio.us, IRC-galleria jne ovat lähteneet liikkeelle innokkaista käyttäjistä. Jos yhteisöllisyys tuodaan käyttäjille ulkoapäin, eikö yhteisöllisyyden ydin ole silloin menetetty?
Lue koko kirjoitus 
Yksi minkä tahansa verkkopalvelun suurimpia haasteita on, ei niinkään se, onko tietoa, vaan se, löytääkö sitä, pääseekö siihen käsiksi? Erityisesti tämä korostuu julkisissa verkkopalveluissa, joiden sivumäärät lasketaan satojen sijaan tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa.
Aiemminhan verkkopalvelun “sääntö” oli, että halutun tiedon tulee löytyä korkeintaan kolmen klikkauksen päästä. Se oli vielä jotenkin järkeenkäypää, kun sivustot olivat pieniä ja ihmiset selasivat niitä hitailla modeemiyhteyksillä. Nykyään nopeudet pyörivät aivan eri lukemissa - samoin verkkosivujen ja niillä olevan tiedon määrä.
Lue koko kirjoitus 