Julkisorganisaation verkkosivuston ylläpitoon ja kehittämiseen osallistuvan verkkoviestijän pitäisi taitaa sen tuhat asiaa. Erinomaisella verkkoviestijällä on taito kirjoittaa selkeästi, kyky muokata toisen tekstiä, silmää kuvituksen ja verkkosivuston ulkoasun laatimiseen, tietoa ja taitoa multimediaelementtien hankintaan tai itse tekemiseen sekä käytettävyysasioihin, yhteistyökykyä, sosiaalista taitoa, kokemusta kilpailuttamisesta ja hankinnasta, projektityöstä, yhteisöllisyydestä, tietotekniikasta…

Lista vaikuttaa loputtomalta. Onneksi kaikkea ei ole itse tarpeen osata pohjamutia myöten, sillä verkkoviestintään kuuluu olennaisesti yhteistyö toisten ammattilaisten kanssa. Monenlaiset perusteet pitäisi kuitenkin hankkia, jotta pystyy olemaan edes jollain tavoin uskottava ja puhumaan toisten kanssa samaa kieltä.

Lisäksi verkkomaailma kehittyy huimaa vauhtia, joten välillä iskee epäilys: eihän sitä aika millään riitä tutustua kaikkeen siihen, mitä pitäisi tietää. Tässä voisi verkostoituminen olla apuna, niin talon sisällä kuin laajemminkin. Kaikkea tietoa ei tarvitse hankkia itse, jos tietää kuka tietää tai mistä tiedon tarvittaessa löytää. Tärkeää kuitenkin on halu oppia uutta ja kouluttautua edelleen - sekä jakaa saamaansa tietoa. Tiedon panttaamisen kulttuurista tulisikin siirtyä tiedon jakamisen kulttuuriin.

Organisaation kuuluisi oppia samalla kun sen yksilöt oppivat, joten hankittuja tietoja pitää levittää toisille. Kaikkien meidän olisi osallistuttava muutokseen, mieluusti jo tänään. Minkä tiedonjyvän voisit jakaa kollegallesi, omassa organisaatiossasi tai laajemminkin? Miten käytännössä pystyisit jakamaan tietojasi ja kokemuksiasi? Onko siihen jo olemassa luontevia tapoja ja väyliä?

Kommentoi kirjoitusta