Arkisto Kesäkuu, 2007
Kahlattuani eilen läpi kolmisenkymmentä kuntasivustoa lanseerasin ad hoc “Adagen ruusu”-kunniamaininnan. Alkoi nimittäin tuntua siltä, että jotenkin täytyy kiittää niitä sivustoja, joilla kirjainkoko sivulla leipätekstissä ja ennenkaikkea linkeissä on sellainen, että sellainenkin täti tai setä pystyy lukemaan tekstiä, joka ei ole ihan hiljattain uusinut lukulasejaan. Tai joilla tekstin kokoa pystyy suurentamaan. Siis myös linkkien.
Suurin osa Suomen kuntien asukkaista kuuluu verkkojärjestelmien suunnittelun kannalta johonkin erityisryhmään. Erityisryhmä on joku sellainen joukko ihmisiä, joka täytyy erikseen ottaa huomioon sivustoa suunniteltessa. Sellainen joukko, jota ei oikein vammaiseksi osaa sanoa, mutta jokin kyky on alentunut joko tilapäisesti tai pysyvästi. Näitä ovat mm. ikääntyneet ja ikääntyvät, keski-ikäiset, värisokeat, heikkokuuloiset, maahanmuuttajat, lukihäiriöiset. Nämä eivät tarvitse mitään erikoisselaimia, vaan loogisesti toimivan sivuston, jossa termistö on tuttua, teksti on riittävän kokoista, kontrastit riittäviä, värit tarkistettu värisokeille sopiviksi.
Lue koko kirjoitus 
Verkkosivuston kehittäminen ja ylläpito vaatii yhteistyötä, mutta jonkun tahon tulee ottaa kunkin osa-alueen kokonaisvastuu ja omistajuus. Se, kenen vastuulla kokonaisuus on, riippuu historiasta: jos verkkosivusto on lähtenyt liikkeelle tietotekniikkavetoisesti, se usein jää tietotekniikkaväen hoitoon. Jos viestintähenkilöstö on ollut vetovastuussa sivustosta, se helposti myös pysyy viestinnän vastuulla.
Varmasti muitakin vaihtoehtoja löytyy, riippuen organisaation rakenteesta sekä mukana olevien ihmisten kiinnostuksen kohteista ja taidoista. Asia konkretisoituu, jos vaikka katsoo ensi tiistain Käytettävyys ja laatu kunnan verkkoviestinnässä -seminaarin osallistujia.
Lue koko kirjoitus
Monessa kirjoituksessa on viitattu Web 2.0 n ihmeelliseen maailmaan. Koska kaikille ei liene aivan selvää, mitä sieltä on tulossa, otan tähän pari ydinkohtaa ja tekeepä mieleni pikkuisen spekuloida ja visioida. Web 2.0 ei ole mikään yhtäkkinen ympäristön muutos, vaan se on joukko uusia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia, joita verkkopalveluihin voidaan laittaa mukaan ja joita on jo nähtävissä sellaisissa tuotteissa kuin Google tuoteperhe, Youtube.com, Wikipedia, Flickr.com, eBay.com, LinkedIn, Skype.com, Googlen tuoteperhe, SecondLife, Blogger, Salesforce
Ensimmäinen iso asia on yhteisöllisyys, josta täällä on jo paljon kirjoitettukin. Wiki helpottaa yhteistä tiedon keruuta ja kartuttamista. Kuntien yhteydessä tulee ensimmäisenä mieleen kylähistoriikkien kerääminen yhteisvoimin. Blogit ovat mitä ilmeisimmin parempia vuorovaikutukseen kuin keskusteluryhmät.
Lue koko kirjoitus
Verkkopalvelut, kuten Päivi Kuusistokin blogientryssään kirjoittaa, ovat monen eri osa-alueen summa. Tarvitaan tekstintuottamista, valokuvaamista, graafista suunnittelua, käyttöliittymäsuunnittelua, selainpohjaisten tekniikkojen osaamista, palvelintekniikoiden osaamista ja niin eteenpäin. Kehittäminen vaatii usean ihmisen ja organisaationkin yhteistyötä.
Usemmiten tilanne on myös se, että vireillä ja kesken on monia hankeita niin pienistä parannustöistä isoihin uudistuksiin. Ja verkkopalveluiden luonteeseen kuuluu myös, että yksikään verkkopalvelu ei ole koskaan valmis, vaan niitä kehitetään jatkuvasti eteenpäin.
Lue koko kirjoitus
Julkisorganisaation verkkosivuston ylläpitoon ja kehittämiseen osallistuvan verkkoviestijän pitäisi taitaa sen tuhat asiaa. Erinomaisella verkkoviestijällä on taito kirjoittaa selkeästi, kyky muokata toisen tekstiä, silmää kuvituksen ja verkkosivuston ulkoasun laatimiseen, tietoa ja taitoa multimediaelementtien hankintaan tai itse tekemiseen sekä käytettävyysasioihin, yhteistyökykyä, sosiaalista taitoa, kokemusta kilpailuttamisesta ja hankinnasta, projektityöstä, yhteisöllisyydestä, tietotekniikasta…
Lista vaikuttaa loputtomalta. Onneksi kaikkea ei ole itse tarpeen osata pohjamutia myöten, sillä verkkoviestintään kuuluu olennaisesti yhteistyö toisten ammattilaisten kanssa. Monenlaiset perusteet pitäisi kuitenkin hankkia, jotta pystyy olemaan edes jollain tavoin uskottava ja puhumaan toisten kanssa samaa kieltä.
Lue koko kirjoitus
Irmeli Sinkkonen
Tilaa blogiotsikot (RSS)