25.05.2007 02:05   

Hyvä kirjoitus, Päivi. Mutta kuinka yhtenäinen yhtenäisen ulkoasun pitäisi olla?

Riittääkö se, että käyttöliittymä on sama, eli navigointi, hakulaatikko, yhteystiedot jne. käyttöliittymän elementit löytyvät samoilta paikoilta, vai pitääkö kaikkien sivujen näyttää samalta riippumatta palvelusta?

25.05.2007 02:05   

Päivin kirjoituksessa on kuvattu erittäin todellisia ongelmia – tosin ehkä enemmän menneisyyden kuin tulevaisuuden kannalta. Näitä asioita mietittäessä on kuitenkin hyvä muistaa, että tulevaisuudessa Internet tulee olemaan jotain-ihan-muuta- kuin-nyky-HTML –sivustot.

Esimerkkeinä tulevaisuuden käyttöliittyminen kehitystrendeistä kannattaa katsoa kehitystä sekä Adoben Apollon (http://en.wikipedia.org/wiki/Apollo_%28Adobe%29) ja Microsoftin Silverlightin (http://en.wikipedia.org/wiki/Silverlight) osalta. Molemmat mahdollistavat jo nykyisissä julkisissa testiversioissa käyttöliittymältään ja ulkoasultaan erittäin rikkaat verkkosivustot.

Toisekseen käyttäjien tuottama sisältö – ja julkisissa palveluissa erityisesti vuorovaikutus esimerkiksi kunnan työntekijöiden ja asukkaiden välillä – on äärimmäisen keskeinen osa palveluiden sisältöä jo nyt.

Itse koen esimerkiksi edellä mainitut kaksi selkeää kehitystrendiä huomattavasti haastavampina kuin yksittäisten sivujen ulkoasun tai sisällön yhtenäisyyden. Käytännössä verkkopalveluiden sisällön pitäisi syntyä osana päivittäistä työtä, ei niin että jokainen hallintokunta (tai pahimmassa tapauksessa yksilö) – puuhastelee omassa pikkuvaltakunnassaan verkkotoimittajana. Ja tietysti eri kohderyhmille (esimerkiksi lapset, nuoret, vanhukset tai tietokoneen käyttökyvyiltään rajoittuneet henkilöt) pitää tarvittaessa voida tarjota palvelut ja viestinnällinen sisältöä käyttöliittymältään ja ulkoasualtaan heille parhaiten sopivassa muodossa.

27.05.2007 11:05   

Mike kirjoitti:

Riittääkö se, että käyttöliittymä on sama, eli navigointi, hakulaatikko, yhteystiedot jne. käyttöliittymän elementit löytyvät samoilta paikoilta,

Nämä ovat tarpeen, että toimintatapa on sama aina ja että asiat löytyvät.

Myös ulkoasun pitää olla niin samanlainen, että käyttäjä tietää pysyneensä saman kunnan sivuilla koko ajan.

Nimeämiskäytäntöjen, siis termistön tulee olla yhtenäinen.

Jos asia tai palvelu on erilainen, sivun rakenne (yhteisiä asioita lukuunottamatta) poikkeaa väkisinkin.

Myös tämän sivujen erilaisten rakenteiden tulisi olla koordinoivan osapuolen käsissä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun sivustolle tehdään (yleensä teetetään) graafinen ilme, siinä yhteydessä tehdään joukko mallipohjia, joita sitten sovelletaan eri tarpeisiin.

Jos tuntuu siltä, että joku pohjatyyppi puuttuu, kannattaa siitä keskustella koordinoivan tahon kanssa jo ihan senkin takia, että joku toinen osapuoli saattaa myös tarvita tällaista.

Jos taas tilanne on se, että te olette lukeneet I. Sinkkosen (et. al. 3. p. 2006) kirjan Käytettävyyden psykologia ja huomaatte, että hei, täähän ei toimi siitä ja siitä syystä, niin vinkkiä taas sinne koordinointiin.

Jokaisessa verkkosivussa on puutteita. Jos sivusto on huolellisesti suunniteltu käyttäjäkeskeisin menetelmin, käytettävyystestattu (niinkuin JHS 129 edellyttää) ja löydetyt viat on korjattu, niitä puutteita ja käyttöongelmia on paljon vähemmän.

Mutta kaiken kaikkiaan - hyvän käyttöliittymän suunnittelu on tavattoman vaikeaa. Se onnistuu hyvin hyvin harvalta puhtaalla intuitiolla, joten kannattaisi käyttää uudelleen suunnitelun viemä energia ja aika mieluummin sen ajamiseen että siitä meidän yhteisisestä käyttöliittymäpohjasta tulisi hyvä: intuitiivinen käyttäjälle ja joustava ylläpitäjille erilaisiin tarkoituksiin.

27.05.2007 12:05   

Päivin kirjoituksessa on kuvattu erittäin todellisia ongelmia – tosin ehkä enemmän menneisyyden kuin tulevaisuuden kannalta. Näitä asioita mietittäessä on kuitenkin hyvä muistaa, että tulevaisuudessa Internet tulee olemaan jotain-ihan-muuta- kuin-nyky-HTML –sivustot.

Web 2.0 ja entistä rikkaamat ja makeammat käyttöliittymät ovat osittain jo tuleet läyttöön osittain vasta tulossa. Sellaiset ohjelmat kuin SecondLife, Google Earth, Flickr, YouTube, Wikipedia, MySpace ja Googleen laitettava oma etusivu widgetteineen ovat hyviä näytteitä siitä, mihin päin ollaan menossa.

Kaikkea ei uudestakaan kannata poimia, mutta käyttäjäkokemus ja yhteisöllisyys on mahdollista rakentaa tyylikkäämmäksi.

Toki voidaan ajatella että nämä yhtenäisyysongelmat katoavat tulevaisuudessa ihan sitä kautta, että kehittämisympäristöt tulevat Ajaxeineen kaikkineen niin paljon monimutkaisemmiksi, että kehittäminen on keskitettävä.

Mutta toisaalta ennenkuin kunnat alkavat rakentaa huippuelämyksiä kuntalaisiille, aurinko ehtii nousta ja laskea aika monta kertaa.

´Vaikka uusi rikkaampi käyttöliittymien sukupolvi antaa mahdollisuuden rakentaa sivustoja, jota on luontevampi käyttää, se samalla antaa mahdollisuuden tehdä entistä rikkaampaa mössöä käyttöliittymistä. Käytettävyyden vahtiminen on siis entistä välttämättömämpää.

Esteettömyyden ylläpito uusissa liittymissä on täysi kysymysmerkki, joitain kommentteja olen kuullut, että se vaikeutuu.

27.05.2007 01:05   

Akin kommentissa on vinha perä. Jo nyt “verkkosivun” ja “verkkosivuston” käsitteet ovat liudenneet: kun järjestelmä koostuu vaikkapa erillisistä portleteista, täytyisi samalla rukata omaa ja ylläpitäjien ajatuksia nykypäivään. Hankalaa tässä on vain se, että perusvirkahenkilölle koko netti on vielä usein etäinen käsite eikä tietokoneen peruskäyttötaidotkaan ole vielä ihan hanskassa. Kouluttajilla on tässä iso työsarka edessä.

Sivun tietojen ylläpito on tietenkin hajautettava, ei sitä mikään verkkotoimitus tai -toimittaja pysty yksikseen hoitamaan. Mutta tämä hajautettu ylläpito ei poista kuitenkaan vastuuta kokonaisuudesta: jos jokainen yksikkö ja toimihenkilö telmii oman mielensä mukaan, saadaan aikaan sellainen sillisalaatti, että organisaation uskottavuuskin voi olla vaakalaudalla. Verkkoviestinnän on noudatettava tiettyjä pelisääntöjä, oli sitten kyse tiedottavasta tai vuorovaikutuksellisesta aineistosta, verkkopalveluista tai osallistumisen mahdollisuuksista.

Ideaalitilanteessa organisaatio tarjoaa “tietovirtoja”, josta käyttäjät sitten voivat noukkia sisältöjä tarpeidensa ja halujensa mukaan - ja rakentaa käyttöliittymästä helposti juuri sellaisen, mikä heitä miellyttää. Jo nykyisin monet kaupungit tarjoavat vaikka uutisiaan tai tapahtumatietojaan RSS-syötteenä tai jossain vastaavassa muodossa upotettaviksi toisille sivustoille.

Tietenkin ylläpitäjät voivat tehdä valistuneita arvauksia siitä, mistä keskimääräiset vanhukset tai nuoret ovat kiinnostuneita. Toisaalta taas monet kunnan palvelut on suunnattu “kaikille”, joten pahimmillaan ylläpitäjän tekemä ennakkoräätälöinti ei tuota kovin onnistuneita tuloksia. Luultavasti tekniikka tässäkin tuo uusia, nykyistä parempia ratkaisuvaihtoehtoja tulevaisuudessa.