Tiedon lähtelle - löytääkö sinne, pääseekö sinne?
Yksi minkä tahansa verkkopalvelun suurimpia haasteita on, ei niinkään se, onko tietoa, vaan se, löytääkö sitä, pääseekö siihen käsiksi? Erityisesti tämä korostuu julkisissa verkkopalveluissa, joiden sivumäärät lasketaan satojen sijaan tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa.
Aiemminhan verkkopalvelun “sääntö” oli, että halutun tiedon tulee löytyä korkeintaan kolmen klikkauksen päästä. Se oli vielä jotenkin järkeenkäypää, kun sivustot olivat pieniä ja ihmiset selasivat niitä hitailla modeemiyhteyksillä. Nykyään nopeudet pyörivät aivan eri lukemissa - samoin verkkosivujen ja niillä olevan tiedon määrä.
Halutun tiedon tulee olla siis olla löydettävissä. Miten se varmistetaan?
Verkkopalvelun tulee toimia käytettävästä laitteesta, käyttöjärjestelmästä tai selaimesta huolimatta. Tekniikan tulee siis olla mahdollisimman yhteensopivaa. Tämä on loppujen lopuksi aika helppo rasti. Verkkopalveluiden selainpohjaisissa tekniikoissa on selkeät standardit, joita ylläpitää W3C (World Wide Web Consortium - www.w3.org). Jos sivut ovat standardinmukaiset, sen lisäksi, että ihmiset pääsevät helposti selaamaan niitä käytettävästä laitteesta riippumatta, myös hakukoneet löytävät ne helpommin.
Löydettävyydessä auttavat myös sivuston sisäiset hakukoneet, sivujen metatiedot, sivurakenteen suunnittelu ja erilaiset hakemistot, mutta myös ulkoasun selkeys ja sivuston käyttöliittymän johdonmukaisuus.
Helpoiten käytettävä tapa suunnistaa sivustolla on päänavigaatio. Jos sivurakanne on jaettu käyttäjän kannalta loogisiin osiin, löytää käyttäjä tiedon helposti. Ei aina kolmen klikkauksen päästä, mutta lopulta kuitenkin. Miten sitten oikea sivurakenne suunnitellaan. JHS- suosituksista löytyvät hyvät rautalangat kunnallisten palvelujen jaottelulle - JHS 145 on hyvä lähtökohta tähän. Tietysti sitä täytyy soveltaa, koska kaikki kunnat eivät tarjoa aivan samoja palveluita.
Ulkoasu on löydettävyyttä mietittäessä usein jäänyt vähemmälle huomiolle. Ulkoasulla kutenkin paitsi luodaan mielikuvaa palvelusta, jäsennetään myös sivuilla olevaa tietoa ja hyvin suunnitellulla ulkoasulla parannetaan käytettävyyttä. Pitää muistaa, että ulkoasulla ei tarkoiteta vain sisällön ulkopuolisia “härpäkkeitä” vaan myös kirjasintyyliä, rivien välistystä, kuvien käyttöä, sisällön määrää sivuilla ja elementtien sijoittelua. Ulkoasu- ja käyttöliittymäohje, jossa määritetään sivuston ulkoasujen pelisäännöt, on kullanarvoinen. Missä on päänavigaatio, missä hakulaatikko, miten sivupolku toimii, miten sivuston osalta pääsee pois - ne säännöt on hyvä kirjoittaa ylös ja käyttää uusien ulkoasujenkin suunnittelussa. Ulkoasua ei kannata ajatella erillisenä komponenttina vaan oleellisena osana sivuston toimivuutta.
Löydettävyys on kuitenkin aina haaste: ihmiset ovat yksilöitä ja etsivät tietoa eri tavoin - miten varmistetaan esimerkiksi että kaikki etsivät samannimistä palvelua, kun yhdet etsivät peruskoulua, toiset ala-astetta, kolmannet kansakoulua.
Tartun kommenttiisi palvelun sisäisestä hakukoneesta.
Me olemme Kunnat.netissä kehittäneet hakupalveluita sekä metatietoihin perustuvia asiasana- ja kuntahakuja. Ne ovat kyllä varsin käytettyjä tiedon löytämisen apuvälineitä, etenkin asiasanat, mutta muut eivät välttämättä yllä suosikkisivujen toppilistalle.
Käyttäjäkyselyissä on paljastunut, ettei neljännes käyttäjistä osaa tai edes halua käyttää hakupalveluita. Mietiskelen, mitähän on tilanne kunnissa? Oletteko selvitelleet hakupalveluiden käyttöä? Onko hyviä ideoita siitä, kuinka suomalaisten tietoyhteiskuntataitoja tässä suhteessa voitaisiin kehittää? Vai onko tämäkin vain käytettävyyskysymys?