Kahlattuani eilen läpi kolmisenkymmentä kuntasivustoa lanseerasin ad hoc “Adagen ruusu”-kunniamaininnan. Alkoi nimittäin tuntua siltä, että jotenkin täytyy kiittää niitä sivustoja, joilla kirjainkoko sivulla leipätekstissä ja ennenkaikkea linkeissä on sellainen, että sellainenkin täti tai setä pystyy lukemaan tekstiä, joka ei ole ihan hiljattain uusinut lukulasejaan. Tai joilla tekstin kokoa pystyy suurentamaan. Siis myös linkkien.
Suurin osa Suomen kuntien asukkaista kuuluu verkkojärjestelmien suunnittelun kannalta johonkin erityisryhmään. Erityisryhmä on joku sellainen joukko ihmisiä, joka täytyy erikseen ottaa huomioon sivustoa suunniteltessa. Sellainen joukko, jota ei oikein vammaiseksi osaa sanoa, mutta jokin kyky on alentunut joko tilapäisesti tai pysyvästi. Näitä ovat mm. ikääntyneet ja ikääntyvät, keski-ikäiset, värisokeat, heikkokuuloiset, maahanmuuttajat, lukihäiriöiset. Nämä eivät tarvitse mitään erikoisselaimia, vaan loogisesti toimivan sivuston, jossa termistö on tuttua, teksti on riittävän kokoista, kontrastit riittäviä, värit tarkistettu värisokeille sopiviksi.
Lue koko kirjoitus 
Verkkosivuston kehittäminen ja ylläpito vaatii yhteistyötä, mutta jonkun tahon tulee ottaa kunkin osa-alueen kokonaisvastuu ja omistajuus. Se, kenen vastuulla kokonaisuus on, riippuu historiasta: jos verkkosivusto on lähtenyt liikkeelle tietotekniikkavetoisesti, se usein jää tietotekniikkaväen hoitoon. Jos viestintähenkilöstö on ollut vetovastuussa sivustosta, se helposti myös pysyy viestinnän vastuulla.
Varmasti muitakin vaihtoehtoja löytyy, riippuen organisaation rakenteesta sekä mukana olevien ihmisten kiinnostuksen kohteista ja taidoista. Asia konkretisoituu, jos vaikka katsoo ensi tiistain Käytettävyys ja laatu kunnan verkkoviestinnässä -seminaarin osallistujia.
Lue koko kirjoitus
Monessa kirjoituksessa on viitattu Web 2.0 n ihmeelliseen maailmaan. Koska kaikille ei liene aivan selvää, mitä sieltä on tulossa, otan tähän pari ydinkohtaa ja tekeepä mieleni pikkuisen spekuloida ja visioida. Web 2.0 ei ole mikään yhtäkkinen ympäristön muutos, vaan se on joukko uusia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia, joita verkkopalveluihin voidaan laittaa mukaan ja joita on jo nähtävissä sellaisissa tuotteissa kuin Google tuoteperhe, Youtube.com, Wikipedia, Flickr.com, eBay.com, LinkedIn, Skype.com, Googlen tuoteperhe, SecondLife, Blogger, Salesforce
Ensimmäinen iso asia on yhteisöllisyys, josta täällä on jo paljon kirjoitettukin. Wiki helpottaa yhteistä tiedon keruuta ja kartuttamista. Kuntien yhteydessä tulee ensimmäisenä mieleen kylähistoriikkien kerääminen yhteisvoimin. Blogit ovat mitä ilmeisimmin parempia vuorovaikutukseen kuin keskusteluryhmät.
Lue koko kirjoitus
Verkkopalvelut, kuten Päivi Kuusistokin blogientryssään kirjoittaa, ovat monen eri osa-alueen summa. Tarvitaan tekstintuottamista, valokuvaamista, graafista suunnittelua, käyttöliittymäsuunnittelua, selainpohjaisten tekniikkojen osaamista, palvelintekniikoiden osaamista ja niin eteenpäin. Kehittäminen vaatii usean ihmisen ja organisaationkin yhteistyötä.
Usemmiten tilanne on myös se, että vireillä ja kesken on monia hankeita niin pienistä parannustöistä isoihin uudistuksiin. Ja verkkopalveluiden luonteeseen kuuluu myös, että yksikään verkkopalvelu ei ole koskaan valmis, vaan niitä kehitetään jatkuvasti eteenpäin.
Lue koko kirjoitus
Julkisorganisaation verkkosivuston ylläpitoon ja kehittämiseen osallistuvan verkkoviestijän pitäisi taitaa sen tuhat asiaa. Erinomaisella verkkoviestijällä on taito kirjoittaa selkeästi, kyky muokata toisen tekstiä, silmää kuvituksen ja verkkosivuston ulkoasun laatimiseen, tietoa ja taitoa multimediaelementtien hankintaan tai itse tekemiseen sekä käytettävyysasioihin, yhteistyökykyä, sosiaalista taitoa, kokemusta kilpailuttamisesta ja hankinnasta, projektityöstä, yhteisöllisyydestä, tietotekniikasta…
Lista vaikuttaa loputtomalta. Onneksi kaikkea ei ole itse tarpeen osata pohjamutia myöten, sillä verkkoviestintään kuuluu olennaisesti yhteistyö toisten ammattilaisten kanssa. Monenlaiset perusteet pitäisi kuitenkin hankkia, jotta pystyy olemaan edes jollain tavoin uskottava ja puhumaan toisten kanssa samaa kieltä.
Lue koko kirjoitus
Uskoni ilmaisiin lounaisiin perustuu verkossa jaettaviin maksuttomiin ohjelmiin. Osa niistä peittoaa kaupalliset versiot monipuolisuudessaan, osaa käytän jo tottumuksesta tai aatteellisista syistä. On vain harmi, että aika ei aina anna myöten etsiä uusia helmiä - siksi olisikin hauska jakaa omia laadukkaita ilmaisohjelmistovinkkejä näin blogissakin.
Omalle top 3 -listalleni kuuluvat FreeMind, HTML Kit ja Xenu. Freemindilla pystyy tekemään miellekarttoja (mindmap), HTML Kit helpottaa käsin koodaamista ja Xenu on kätevä linkkientarkistusohjelma.
Lue koko kirjoitus
Nyt kun yhteydet kehittyvät, web-tekniikat kehittyvät ja netin käyttötarkoitus muuttuu - muuttuuko kunnallinen nettipalvelu? web 2.0, tuo markkinointi-ihmisten nimihirviö, on tuonut tullessaan paitsi lisää kivoja lyhenteitä uusista - tai pikemminkin uudelleen lahjapaperiin käärityistä - tekniikoista, myös vaatimuksen yhteisöllisyydestä.
Pitäisikö kunnallisen nettipalvelun luoda tätä yhteisöllisyyttä? Useimmat esimerkkeinä käytetyistä yhteisöllisyyspalveluista, YouTube, Flickr, Digg, del.icio.us, IRC-galleria jne ovat lähteneet liikkeelle innokkaista käyttäjistä. Jos yhteisöllisyys tuodaan käyttäjille ulkoapäin, eikö yhteisöllisyyden ydin ole silloin menetetty?
Lue koko kirjoitus
Monessa organisaatiossa verkkosivustosta vastaavat joutuvat työskentelemään yksin, ilman kollegiaalista tukea. Siksi onkin hyödyllistä päästä vaihtamaan kokemuksia ja ajankohtaisia kuulumisia, joko virtuaalisesti tai ihan kasvokkain. Vertaistuki on usein hauskaa ja hyödyllistä, parhaimmillaan sitä voi kuvata jopa terapeuttiseksi: samankaltaisia ongelmia ja haasteita kun tuntuu olevan muillakin verkkoviestijöillä.
Vaikka isoissa organisaatioissa kokemuksia pystyy jakamaan talon sisällä, on vertaistuelle silti tarvetta. Yksi esimerkki hyvästä käytännöstä on kuuden suuren kaupungin verkkopäätoimittajien tapaamiset, joista ensimmäinen järjestettiin Tampereella marraskuussa 2002. Hyvin sujuneen pilotin jälkeen on kokoonnuttu pari kertaa vuodessa eri puolilla Suomea.
Lue koko kirjoitus
Asukkaiden osallistaminen ja vuorovaikutusmahdollisuuksien parantaminen ovat jo pitkään olleet monen kunnan tavoitteita. Toisaalta niihin on velvoittanut myös kuntalaki. Internetin avulla on voitu kehittää eri vuorovaikutuskeinoja perinteisten menetelmien rinnalla. Toisaalta netti on voinut myös madaltaa kuntalaisten osallistumista. Käyhän se helposti ajasta ja paikasta riippumatta.
Niinpä monen kunnan sivuilla voi tehdä aloitteen, antaa palautetta sekä vastata mielipidekyselyyn sähköisesti. Kysy kunnalta -palstat etenevät usein dialogimaisesti siten, että kysyjän niin halutessa sekä kysymykset että vastaukset julkaistaan Internet-sivustolla. Monen kunnan sivuilta löytyvät esityslistat ja pöytäkirjat, osalta myös liitteineen. Erilaiset asiakaskyselyt ovat arkipäivää. Keskustelufoorumejakin näkyy, tosin aika harvoin.
Lue koko kirjoitus
Ison organisaation sivuston yhtenäisyyden vaaliminen on täyttä työtä. Jos yhdellekin yksikölle tai muulle taholle antaa oikeuden omaan ulkoasuun, on ovella vinkumassa lukuisia muita samaa haluavia. Jos sivuston päätoimittaja ei pidä puoliaan, organisaation verkkosivusto hajoaa lukuisten kotisivujen kirjoksi - jotka tietenkin näyttävät tyystin erilaisilta ja toimivat eri logiikalla kuin organisaation emosivu.
Tämä suuntaus tuntuu tutulta, paluulta näihin wysiwyg-editorien mahdollistamaan “omien kotisvujen” aikaan. Sisällönhallintajärjestelmien avulla saatiin hommaan jotain rotia, kun yksiköt pakotettiin yhtenäiseen ulkoasuun ja rakenteeseen. Mutta sittemmin näitä oman ulkoasun, logon - tai nykykielellä - brändin perään haikailevia tuntuu olevan yhä enemmän. Eikä into ole varmaan heikkenemässä, päinvastoin. Tilaaja - tuottaja-malli tekee tilanteesta vielä hankalammin hallittavan.
Lue koko kirjoitus
Irmeli Sinkkonen
Tilaa blogiotsikot (RSS)